Terveiset Itävallasta

„Terveiset Itävallasta“ on ehkä tällä kertaa hieman harhaanjohtava otsikko, sillä viimeisten kuuden viikon aikana olen ollut kuusi päivää Itävallassa. Tällä hetkellä istun junassa jossain päin Saksaa matkalla kotiin. Takana on unohtumaton matka, joka alkoi Romaniasta. Sieltä se jatkui Dubain kautta Intiaan. Ja vielä Intiasta Amsterdamiin. Muutaman Itävalta-päivän jälkeen oli suuntana Hannover. Viikot olivat täynnä hymyileviä lapsia, innostuneita lapsityöntekijöitä, ihania ystäviä ja sukulaisia, lämpöä, työtä, lomaa, uusia ideoita ja Jumalan läsnäoloa. Yksinkertaisesti unohtumaton matka!

Helmikuun ensimmäisen viikon sain viettää Satu ja Klaus Korhosen kanssa Romaniassa kouluttaen lapsityöntekijöitä, jotka työskentelevät romanilasten parissa. Osallistujia kahdella eri paikkakunnalla oli noin sata ja oli ISO ilo kouluttaa niin innostunutta ja iloista porukkaa. Sain jakaa uusia ideoita opetukseen, innostaa unelmoimaan ja jakaa omia kokemuksia. Oli myös hienoa tutustua työhön, jota Korhoset tekevät ja nähdä, kuinka Jumala antaa iloa ja toivoa ihmisille, jotka elävät todella kurjissa oloissa.

Viime kesänä, kun jouduin viettämään viikkoja sängyn pohjalla, haaveilin matkasta kauas. Hyvä ystäväni lähetyskurssilta muutti loppukesästä Intiaan ja niinpä matkakohteen valinta oli helppoa. Oli upeaa päästä tapaamaan Jaanaa ja muitakin lähetyskurssin ystäviä monen vuoden jälkeen! Mumbaissa pääsin tutustumaan myös FIDAn slummityöhön ja tapaamaan jälleen kerran uskomattoman sydämellisiä ja iloisia ihmisiä. Mumbaissa riitti ihmeteltävää: todella paljon ihmisiä, riksoja, melua ja väriloistoa. Joimme Juhla Mokkaa, söimme ruisleipää ja maistelimme Fazerin herkkuja, joita ystäväni, Mira, oli raahannut kilotolkulla Suomesta. Toki intialaiset, tuliset ruuat kuuluivat myös päiväohjelmaan! Miran ja minun matka jatkui Mumbaista Goaan, jossa tapahtui lähes täydellinen „pääntyhjennys“. Viikkoon kuului pelkkää löhöilyä ja lukemista auringossa, lämmintä merivettä ja hyvää ruokaa. Sain ladattua akut kiireistä kevättä varten.

Matka päättyi siihen, mistä se alkoikin: eurooppalaisten lapsityöntekijöiden koulutukseen. Amsterdamissa osallistuin Euroopan helluntailiikkeen johtajille suunnattuun konferenssiin, jossa olin puhujana yhdessä seminaarissa.
Hollannista matka jatkui Wieniin, jossa meillä oli oma lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden koulutusviikonloppu. Kyllä se vaan oli ihanaa olla pitkän matkan jälkeen omiensa parissa ja opettaa upeaa joukkoa, joka on mukana kaksivuotisessa koulutusohjelmassa!

Eilen ja toissapäivänä osallistuin Saksan helluntailiikkeen lapsityökonferenssiin, jossa olin myös opetusvastuussa. Ja taas olen aivan innoissani. Tutustuin niin moniin uusiin ihmisiin, joiden kanssa koin yhteyttä ja joilta sain rohkaisua. Opin itse aivan valtavasti ja sain uusia työkaluja omaan työhöni. Niin eihän se mikään ihme ole, että koen olevani niin siunattu, koska saan tehdä tätä työtä!

Vaikka jokainen matka on elämys, niin kotiin on kiva palata. Nyt on aika laittaa matkalaukut hetkeksi kaappiin, pestä pyykit, pyyhkiä pölyt, istahtaa oman työpöydän ääreen ja nauttia „normaalista“ arjesta.
Kunnes on seuraavan matkan aika…

Iloista kevään odotusta! Hanna