Kevätterveiset Itävallasta

Taas mennään.. tällä kertaa junassa kohti Saksan Hannoveria, jossa pidetään Euroopan helluntaijohtajien tapaaminen. Osallistun muutaman muun lapsityönjohtajan kanssa päiville tarkoituksena kehittää eri maiden välistä yhteistyötä. On myös tosi kiva tavata vanhoja tuttuja ja tutustua eri maiden edustajiin. Työnkuvani laajeni hiukan vuoden alusta, kun minut nimettiin Fidan Euroopan lapsityön neuvonantajaksi. Vuoden aikana tulen käymään muutamissa Euroopan maissa, joissa Fida tekee työtä ja toivon, että voin olla rohkaisemassa lapsityöntekijöitä ympäri Eurooppaa ja haastamassa johtajia entistä voimakkaampaan työhön lasten parissa. Mielenkiintoisia uusia haasteita, joihin tarvitsen Jumalalta paljon viisautta ja rohkeutta. Näitä uusia mahdollisia kuvioita olen pyöritellyt jo yli vuoden päivät mielessäni eli ei uudet avoimet ovet ihan yllätyksenä tulleet.

Neljä kuukautta Suomessa hurahti vauhdilla ja se aika teki hyvää. Sain tervetullutta taukoa moniin työjuttuihin.  Pitkästä aikaa ehdin myös viettää kunnolla aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ja seurakunnassa tunsin olevani kotona. Yksi kohokohta oli tietysti joulujuhlaprojekti, joka työllisti ensimmäiset kaksi kuukautta. Meillä oli huippuporukka tekemässä musikaalia ja nautin lasten laulattamisesta. Sen huomasin, että on ihan sama, missä sitä lasten kanssa työskentelee. Se on aina yhtä mukavaa!
Itävaltaan oli kuitenkin ihana palata! Avatessani asuntoni oven, nähdessäni iloiset lapsikuorolaiset, saadessani monta halausta ja kuullessani, kuinka minua on kaivattu, tiesin tulleeni taas kotiin. Vaikka olen ollut vasta reilun kuukauden täällä, on jo ehtinyt tapahtua tosi paljon. Kaiken työkiireen keskellä olen kuitenkin ehtinyt tavata ystäviä, tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja nauttia talven viimeisistä lasketteluista.

Maaliskuussa meillä oli kaksi Super Power Day-tapahtumaa lapsille. Saimme opettaa yli sataa lasta Pyhästä Hengestä ja vastaanottaa uutta voimaa, iloa ja rohkaisua arkiseen aherrukseen. Näitä tapahtumia olemme pitäneet ympäri Itävaltaa ja samalla nähneet, miten Pyhä Henki varustaa lapsia. Jatkoa seuraa varmasti ensi vuonna.

Valtakunnallisen tiimin kanssa meillä on paljon suunnitelmia tuleville vuosille. Haluamme olla entistä enemmän tukemassa ja vahvistamassa paikallisseurakuntien työtä. Uusina työalueina meillä on lähetystyö ja perhetyö. Haluamme tukea perheitä lasten hengellisessä kasvatuksessa ja muutamia uusia ideoita on jo työn alla.

Ylihuomenna lähden tiimiläiseni, Rian, kanssa Georgiaan, jossa meitä odottaa joukko aivan ihania lapsia ja aikuisia. Viime vuonna vierailin ensimmäistä kertaa Georgiassa ja nyt on taas ovi auki. Suunnittelemme paikallisen lapsikuoron kanssa Jippii-levyn tekoa ja paikalle saapuu myös Hakalan Merja Jippiimissiosta. Viikon aikana opetamme lapsia lähetystyöstä, rukouksesta ja Pyhästä Hengestä. Samoja teemoja käsittelemme lapsityöntekijöiden kanssa, jotka saapuvat kolmen päivän seminaariin eri puolilta Georgiaa. Lisäksi ohjelmaan kuuluu lapsikuoron syntymäpäivät ja mukavaa yhdessäoloa kuoron kanssa. Olemme jo aika täpinöissä ja tuskin maltamme odottaa, mitä viikko pitää sisällään. Eniten minua jännittää englanniksi opettaminen. Toivottavasti pysymme myös tällä reissulla terveinä. Muistakaa meidän matkaa rukouksin! Itävallan valtakunnallisena tiiminä olemme ottaneet Georgian lähetyskohteeksemme ja minulle se merkitsee paljon, että työ, jota johdan, ottaa lähetysaskelia. Uskon, että tulemme näkemään sen, että antaessaan saa, eikä meidän työmme kärsi siitä, että uhraamme aikaa ja varoja Georgiaan.

Toinen upea ja samalla rohkea askel tiimiltämme on se, että olemme palkkaamassa minulle assistenttia. Työ laajenee koko ajan, eikä minulla riitä aika kaikkeen ja usein päivän täyttää monet pienet käytännön asiat. Jotta aikaa jäisi enemmän työn johtamiseen ja suunnitteluun ja vision eteenpäin viemiseen, haluaisimme palkata toukokuun alusta apulaisen. Henkilökin on jo tiedossa ja hänkin on innoissaan. Tämä on tietysti aikamoinen uskonaskel, vaikka kyseessä onkin vain pieni palkkaus. Graafikkomme on tällä hetkellä työn touhussa ja tekee meille materiaalia kampanjaan, jonka avulla yritämme löytää työlle tukijoita. Jo pieni kuukausittainen rahallinen tuki auttaa meitä työn suunnittelussa. Jos löydämme 100 ihmistä, jotka maksavat 5-10 euroa kuussa, on meillä käytössä aivan eri resurssit kuin nyt. Tämäkin on minulle iso juttu, sillä totta kai tavoitteenani on, että valtakunnallinen työ kannattaa itse itseänsä ja jossain vaiheessa voimme palkata jonkun tekemään myös näitä tehtäviä, joita minä teen. Eli hyvään suuntaan ollaan menossa, enkä voi kuin iloita tästä kehityksestä. Nyt vaan rukoillaan, että saamme vahvan kannatusrenkaan työlle.

Georgiasta palattuani odottavatkin pääsiäisen hulinat. Meillä on omassa seurakunnassa perhejumalanpalvelus ja samalla ohjelmalla avustamme vielä iltapäivällä yhtä pienempää seurakuntaa. Lapsikuoro on myös täydessä palvelutehtävässä. Olen tosi kiitollinen näistä lapsista ja heidän vanhemmistaan, jotka tuovat lapsia sitoutuneesti kuoroon. Lisäksi erityinen ilonaihe ovat neljä teiniä, jotka ovat avustajina ja suunnittelevat jo suurimman osan kuorotreeneistä. On ihanaa tehdä itseään ainakin vähän tarpeettomaksi ja nähdä, kuinka nuoret tekevät monet asiat paljon paremmin. Nautin tästä tehtävästä, jossa saan olla varustamassa ja tukemassa tulevia lapsityöntekijöitä.

Kiitos esirukouksistanne!

Terveisin Hanna