Terveisiä Itävallasta

Uusi vuosi on jo kovassa vauhdissa ja täällä odottelen kevään tuloa. Talvi on ollut harvinaisen vähäaurinkoinen, eikä edes kunnon laskettelukuume ole päässyt iskemään. Nyt on hiihtolomaviikko ja huomenna aion kuitenkin mennä ystävieni kanssa rinteeseen, satoi tai paistoi. No, ehkäpä lähestyvä kevät tuo mukanaan aurinkoisia päiviä.

Tammikuussa saimme päätökseen puolitoista vuotta kestäneen lasten- ja nuortensielunhoidon koulutuksen. Kolmekymmentä lapsi-ja nuorisotyöntekijää suorittivat koko kurssin. Koulutus oli tosi hyvä, vaikka itse en saanut siitä kaikkea sitä irti, mitä muut osallistujat. Mulla riitti niin paljon hommaa koulutuksen järjestäjän roolissa. Oli kuitenkin tosi hienoa olla mukana ja tutustua moniin eri saksalaisiin luennoitsijoihin ja vaihtaa lapsityön kuulumisia. Nyt onkin sitten kotona vähän hiljaisempaa, kun ei ole säännöllisesti seminaarivieraita majoituksessa. Kevät tuo kuitenkin mukanaan ystäviä Suomesta. Ensimmäistä odottelen jo innolla!

Edellisessä kirjeessä kerroinkin, kuinka mahtava porukka lapsikuoroni on. Viime viikonloppuna järjestin lapsille pyjamapartyn seurakunnalla. Ohjelmaan kuului tietysti leikkejä, pizzaa, elokuva jne. Isommat kuorolaiset olivat keksineet kivoja leikkejä ja huolehtivat hienosti pienimmistä. Mun tehtäväksi jäi siis yleisen järjestyksen pitäminen ja pizzan tilaaminen. Ja lasten vaientaminen puoleltaöin, jotta ehdittiin vähän nukkuakin! Lapset olivat  aivan onnessaan, kun saivat nukkua seurakunnan lattialla. Alle viisivuotiaat kuorolaiset yöpyivät kotona, mutta tulivat seuraavana aamuna vanhempien kanssa yhteiselle aamiaiselle. Meillä oli siis huippu hiihtoloman aloitus, josta toipumiseen mulla meni pari päivää sohvalla.

Tällä viikolla saimme painoon kesäleirien ja syksyn lapsi-ja nuorisotyökonferenssin kutsut. Eli niidenkin järjestelyt ovat jo kovassa vauhdissa, vaikka on vasta helmikuu. Näitä juttuja on kiva suunnitelma, koska molemmissa on hyvät tiimit. Ohi ovat siis ne ajat, kun suunnittelin lähes kaiken yksin! Siinäpä vasta iso kiitosaihe! Ensi kuussa lähden muutamaksi päiväksi valtakunnallisen lapsityötiimin kanssa vuorille. Aiomme viettää aikaa rukoillen, lapsityön visiota työstäen, ulkoillen ja nauraen. Tiimikavereista on tullut sydänystäviä, joiden kanssa vietän aikaa myös työn ulkopuolella.

Ensi kuussa osallistun myös Euroopan helluntailiikkeen (PEF) päiville Sveitsiin. Tällä kertaa mukaan on kutsuttu myös johtavia lapsityöntekijöitä. Tämä on hieno mahdollisuus tutustua Euroopassa tehtävään lapsityöhön. Saksan ja Sveitsin helluntailiikkeiden lapsityökoordinaattoreiden kanssa olemme myös suunnitelleet omaa tapaamista. Tämän vuoden juttu voisikin siis olla verkostoituminen naapureiden kanssa. Toki olen käynyt Saksassa koulutuksissa, mutta yhteistyö muuten on ollut vähäistä.

Itävallasta käsin on jo vuosikaudet tuettu Geogian seurakuntia. Erityisesti tarvetta on ollut musiikkityön puolella. Viime kesänä tutustuin Tbilisin seurakunnan musiikkikoordinaattoriin. Yhdessä mietimme sitä, miten voisimme auttaa lapsityöntekijöitä Georgiassa. Musiikki on tärkeä osa seurakuntien kulttuuria ja nyt minut onkin kutsuttu Georgiaan kouluttamaan lapsityöntekijöitä erityisesti lasten musiikkiin ja ylistykseen liittyen. Mahdollisesti voisin myös aloitella Jippii-projektia heidän kanssaan. He ovat jo kääntämässä muutamia lauluja. Tarkoituksenani olisi lähteä käymään siellä toukokuussa ja suunnitella georgialaisten kanssa projektin toteuttamista. Tavoitteena on tuottaa georgiankielinen Jippii-levy. Erityisesti tätä asiaa saa muistaa rukouksin!

Aurinkoisia päiviä ja Taivaan Isän siunausta toivottaen
Hanna