Kuulumisia Itävallasta

Yksi vuoden kiireisimmistä kuukausista saatiin eilen kunnialla päätökseen ja nyt iloitsen heinäkuusta ja myös sen mukanaan tuomista lomapäivistä. Tämän viikon jälkeen jäävät viikottaiset kuorot ja muskarit kesätauolle, suurin osa kesäjuhlista ja päättäjäisistä on vietetty ja pyhäkoulutkin siirtyvät hiukan yksinkertaisempaan kesäohjelmaan. Kalenterista pitäisi siis vapautua tilaa riippumatolle, uima-altaalle ja kesävieraille.

Heinäkuu käynnistyi Wienissä, jossa palaveerasin kaksi päivää mahtavien tiimiläisteni kanssa kesän leirejä suunnitellen. Leireille on tulossa paljon uusia ohjaajia ja tuntuu tosi hyvältä nähdä, miten työ menee eteenpäin ja innostusta riittää. Pieni ihme on sekin, että tällä kertaa mukana on paljon miehiä, ensimmäisellä viikolla jopa enemmän kuin naisia. Lapsityö tarvitsee miehiä ja monelle leiri onkin innostava alku tulevalle lapsityöntekijän tielle.

Toukokuun lopulla lensin pienen ryhmän kanssa Georgiaan, jossa paikalliset uskovat olivat ahkerasti harjoitelleet todella tasokasta ohjelmaa kolmea konserttia varten, jotka pidettiin eri puolilla Georgiaa. Itävallasta tuli joukko muusikoita heitä avustamaan. Sain matkustaa mukana ja tutustua tähän todella kauniiseen maahan ja ystävällisiin ihmisiin. Heti ensimmäisenä päivänä Tbilisin seurakunnan lapsikuoro kutsui minut vieraakseen ja sain noin kolmekymmentä uutta pientä ja vähän suurempaakin ystävää. Lapset olivat odottaneet tuloani kovasti, koristelleet pyhäkoulutilan, ostaneet hienon kakun ja valmistelleet kiperiä kysymyksiä ylistykseen ja lasten evankeliointiin liittyen. Valvotun yön ja pitkän matkan jälkeen löysin siis itseni hymyilevien lasten keskeltä, joiden into ja rakkaus Jumalaan ja Hänen sanaansa oli niin koskettavaa, että matkan vaivat olivat kerralla poissa. Lyhyeksi suunnitellusta tapaamisesta kehittyikin pitkä iltapäivä, jonka aikana sain kuulla ihanaa laulua, tutustua nuoriin kuoronjohtajiin, rohkaista heitä, itkeä yhdessä ilosta heidän ja lasten kanssa ja siunata heitä. Parempaa alkua ei matkalle olisi voinut toivoa.  Seuraavana päivänä olin lapsityöpastorin vieraana ja pääsin nauttimaan georgilaisen keittiön herkuista.

Kaikki kolme konserttia onnistuivat hyvin ja jokaisessa jouduin/pääsin lavalle jodlaamaan… Meidän “itävaltalaistenkin” täytyi tietysti edustaa maatamme, koska konserttien ohjelmisto koostui eri maiden musiikista ja tansseista. Paikalliset seurakunnat olivat rohkaistuneita konserttien jälkeen ja uskoivat niiden olevan todella merkityksellisiä. Toivon, että yhteistyö jatkuu lapsikuoron kanssa ja saan olla jatkossa vaikuttamassa omalla pienellä panoksellani siihen, että evankeliumi etenee Georgiassa.

Viime perjantaina meidän gospelkuorollamme oli ulkoilmakonsertti Tonavan varrella. Se oli osa Linzin kaupungin kesäohjelmaa. Koska kesäkuu on ollut melko sateinen, niin sateisissa merkeissä jammailtiin tälläkin kertaa. Se ei kuitenkaan menoa haitannut. Paikalla oli iso joukko kuulijoita ja puolentoista tunnin aikana gospel raikasi oikein kunnolla. Lapsikuoroni osallistui myös konserttiin kahden laulun verran. Blue Danube Gospel koostuu todella kirjavasta joukosta eri ikäisiä ihmisiä. Suurin osa tulee seurakuntien ulkopuolelta ja kuitenkin kaikki laulavat mahtavalla innolla Jumalan rakkaudesta ja vapauttavasta voimasta. Uskon, että gospelkuoron kautta Jumala puhuu monelle kuorolaiselle ja jossain vaiheessa laulettu teksti muuttuu todelliseksi heidänkin elämässään.

Nyt kuitenkin nukkumaan ja voimia keräämään. Tulevana viikonloppuna on vielä perhejumis ja seurakunnan katujuhla, johon on koko naapurusto kutsuttu. Muistetaan viikonloppua rukouksin, että naapurit uskaltautuisivat mukaan!

Kesäisin terveisin
Hanna