Hannan terveisiä

Tällä kertaa en kirjoittelekaan kirjettäni Itävallasta, vaan Helsingin Saalemin toimistosta. Reilun viikon olen saanut jo totutella Suomessa asumiseen ja työskentelyyn.Tuntuu kotoisalta olla täällä ja seuraavat neljä kuukautta tulevat aivan varmasti olemaan hyvää aikaa. Oikeastaan on vähän sellainen tunne, kun en olisi missään muualla ollutkaan. Arjessa tulee kuitenkin vastaan juttuja, joissa huomaan olevani aika itävaltalaistunut. Suomalaisen kanssa ei asioita tarvitse varmistella moneen kertaan, kun taas Itävallassa se on aivan yleistä. Kun olen jalan liikenteessä, täytyy muistaa, ettei Suomessa suojatielle voi ihan noin vain astua. Itävaltalaisen autoilijan on pysähdyttävä, jos jalankulkija lähestyy suojatietä.Täällä saan ihmetteleviä katseita kävelijöiltä, kun aina pysähtelen ennen suojatietä.

Nyt olen jo täydessä työn touhussa, koska lauantaina alkavat joulujuhlaharjoitukset. Kun se projekti on käynnistynyt, niin aion vähän hidastaa vauhtia. Uskon, että nämä neljä kuukautta ovat myös sitä varten, että Jumala saa tehdä työtä minussa ja antaa uusia ideoita tulevaan. Ja nyt on myös aika levätä ja tankata.  Nyt kuitenkin vielä takaisin Itävaltaan ja syksyn jännittäviin juttuihin.

Syyskuussa järjestin seurakunnassa Lego-päivät lapsille ja aikuisille. Innoikkaita rakentajia oli noin 50. Nämä Lego-päivät ovat suosittuja Itävallassa. Paikalle tuodaan peräkärryllinen legoja ja yhdessä rakennetaan upea kaupunki. Rakentaa saa oman mielikuvituksensa tai ohjeen avulla. Tähän viikonloppuun ei tarvinnut vaivalla etsiä aikuisia auttamaan, sillä legofaneja löytyy vaikka millä mitalla. Ja tällä kertaa erityisesti miehet halusivat mukaan! Seurakuntamme lapset toivat myös koulukavereitaan ja naapureitaan näihin rakennustalkoisiin. Perjantaina ja lauantaina rakennettiin ja töiden välillä kuultiin legohahmojen avulla kertomuksia Raamatusta, joita työstettiin vielä pienryhmissäkin.Tietysti saimme myös legokakkua! Sunnuntaina meillä olivat kaupungin avajaiset ja perhejumalanpalvelus. Itse en ehtinyt viikonloppuna rakentaa, mutta oli hienoa seurata kuinka pienet ja suuret keskittyivät projekteihinsa ja kuinka luovalla tavalla voidaan tavoittaa lapsia ja aikuisia.

Lokakuun alussa meillä oli valtakunnallinen lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden konferenssi, Big Mak. Osallistujia viikonlopussa oli noin 130 ja meillä oli ihan huippuaikaa yhdessä! Pientä jännitystä oli vuoden aikana järjestelyissä, koska lapsityöntekijöille suunniteltu puhuja perui tulonsa. Jumalalla oli kuitenkin jotain mahtavaa varalla ja saimme vieraaksemme Hakalan Merjan Suomesta. Kaiken lisäksi Merjan aihe oli täsmälleen sama kuin se alkuperäinen suunnitelma oli. Saimme innostaa lapsityöntekijöitä opettamaan lapsia Pyhästä Hengestä ja antamaan tilaa Pyhän Hengen toiminnalle. Itse nautin siitä, että sain tiimini kanssa olla rohkaisemassa lapsityöntekijöitä, tutustua moniin uusiin ja nauttia yhteisistä rukous- ja kahvihetkistä.Tämän konferenssin jälkeen oli hyvä aloittaa matka Suomeen ja uusiin seikkailuihin.

TOIVON SINULLE PALJON HYVIÄ HETKIÄ TULEVAAN TALVEEN!
T: HANNA